Tekeekö teknologia kaupungeista älykkäitä ja ihmisistä onnellisia? Asuuko älykkäässä kaupungissa onnellisia ihmisiä? Onko ”smart city” -termi jo vanhanaikainen ja pitäisikö alkaa puhumaan ”happy citystä”?
Selatessani Google-hakuja hakusanalla ”onnellinen kaupunki”, silmiini osui EPSI Ratingin vuosittaisen asukastyytyväisyyttä mittaava kyselytutkimus. Kuntarating 2019 tutkimuksessa onnellisimman maan onnellisimmat asukkaat löytyvät Kauniaisista ja Naantalista. Rauhallisuus, luonto sekä turvallisuus ovat yhä tärkeämpää kuntien asukkaille.
YK:n alaisen verkoston SDSN vuosittaisessa maailmanlaajuisessa onnellisuusvertailussa Suomi otti vuonna 2020 kärkipaikan jo kolmantena perättäisenä vuotena. Onnellisuusvertailu tehtiin nyt ensimmäistä kertaa myös kaupunkien osalta.
Maavertailua heijastaen tässä tutkimuksessa Helsinki sijoittui ykköseksi maailman onnellisimpana kaupunkina. ”Maailman toimivin kaupunki on yhteisö, joka tarjoaa asukkailleen parhaat mahdolliset olosuhteet hyvälle urbaanille elämälle. Toimiva kaupunki tarkoittaa hyvän elämän edellytyksiä, jotka tukevat onnellisuutta.”, sanoo Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori Helsingin kaupungin julkaisemassa artikkelissa: https://www.hel.fi/uutiset/fi/kaupunginkanslia/onnellisin-kaupunki-hyva-elama.
Perinteisesti älykaupunkisuunnitelmat ovat keskittyneet tekemään kaupungin infrastruktuurista älykästä ja tehokasta, eikä asukkaita ole otettu huomioon. Trendi on kuitenkin muuttumassa maailmalla. Ihminen ja asukas on modernin kaupunkisuunnittelun keskiössä. Tällä hetkellä monien kaupunkien kehitysstrategioissa ympäri maailman korostetaan, että älykkäässä kaupungissa asukkaiden on oltava onnellisia.
Onnellisuus -termille voidaan löytää useita määritelmiä. Monille se on terveyttä, hyvää taloudellista tilannetta sekä perheiden ja ystävien yhteydenpitoa. Lisäksi onnellisuus on luottamusta hallintoon, puhdasta ympäristöä ja turvallisuutta. Näitä kaikkia voidaan edistää teknologisilla ratkaisuilla ja hyvällä suunnittelulla.
Happy Citizens -kaupunkisuunnittelijat Boyd Cohen and Rob Adams ovat sitä mieltä, että älykkäät kaupungit tulee suunnitella asukkaiden onnellisuutta silmällä pitäen. Cohen kertoo, että lähes jokainen kaupungin hallinnon edustaja puhuu älykkyydestä tarkoittaen tekniikkaa, tiedon keruuta, IoT:ta ja sensoreita.
Kaupunkien asukkaat haluavat luontoa, puhdasta ilmaa ja sosiaalisia kontakteja. Kukaan ei kaipaa vain teknologiakaupunkeja. Nämä asiat eivät mielestäni ole ristiriidassa vaan pikemminkin päinvastoin – älykäs kaupunki lisää asukkaiden onnellisuutta ja tyytyväisyyttä hyödyntämällä tietoa ja teknologiaa.
Teknologialla on siis paikkansa kaupungin älykkyyden ja onnellisuuden luomisessa. Tiedolla johtamisen teknologioilla (hyödyntäen IoT:ta, sensoreita, tekoälyratkaisuja yms) voidaan parantaa ihmisten elämänlaatua näkymättömästi ja tehokkaasti terveydenhuollon, ympäristön, hiilineutraalisuuden, liikkuvuuden, koulutuksen, vapaa-ajan ja turvallisuuden osa-alueilla ja siten edistää onnellisuutta.
Avoin julkinen tieto luo kaupungin päätöksentekoon avoimuutta, joka edelleen luo luottamusta ja edistää onnellisuutta.
Voidaanko siis sanoa, että teknologia tai kaupungin älykkyys sinänsä eivät tee ihmisiä onnellisiksi, mutta onnellisten ihmisten kaupunkia voidaan sanoa älykkääksi? Pitäisikö kaupunkien älykkyyden yhtenä keskeisenä mittarina olla onnellisuusindeksi?
Kai Pousi
liiketoimintapäällikkö, Smart City -ratkaisut
Kuntien Tiera Oy
–Kai Pousi työskentelee Kuntien Tierassa vastuunaan mm. Smart City -palveluiden kehittäminen.
https://tiera.fi/tiedote/tiera-teravoittaa-toimintaansa-smart-city-ja-ict-ratkaisuissa/
Järjestimme menestyksekkään Tieran Smart City online -tapahtumaan 6.-7.10.2020 Tapahtuma pyritään järjestämään jatkossa vuosittain.
