Ville Lankinen ja Juha Alatalo aloittivat Oulun Digiloikka 2020 -työn kysymällä ensin opettajilta, mikä perusopetuksen tietotekniikassa nykyisellään mättää. Ratkaisujen etsiminen yhdessä opettajien kanssa mahdollistaa digitaalisuuden luontevan käytön opetuksessa.
Kun Oulun kaupungin projektikoordinaattori Ville Lankinen ja projektisuunnittelija Juha Alatalo luennoivat, täysi huoneellinen ihmisiä kuuntelee huolellisesti. Eikä syyttä: kaksikko tiimeineen on selvittänyt, miten Oulun perusopetuksessa voitaisiin hyödyntää digitaalisuutta yhä paremmin.
– Halusimme käyttäjien eli opettajien ja rehtorien äänen kuuluviin heti. Se vaati aika paljon pullaa ja useita paketteja kahvia, Alatalo sanoo ja hymyilee päälle.
Alatalo ja Lankinen puhuivat yleisölle työpajassaan, joka oli osa Tieran järjestämää Digioppimisen kehityspäivää. He ovat juuri saaneet valmiiksi selvitystyönsä Digiloikka 2020: Digistrategiatyö Oulussa.
– Kaiken suunnittelun pitäisi vastata siihen kysymykseen, miten oppilaat voisivat oppia paremmin, Lankinen sanoo.
Koulujen digivalmiuksissa suuria eroja
Digistrategiatyön taustalla vaikutti tavallinen tilanne suomalaisissa kunnissa. Vuoden 2013 kuntaliitoksessa syntyneen uuden Oulun muodostivat Haukipudas, Kiiminki, Oulu, Oulunsalo ja Yli-Ii, joiden koulut etenivät digitaalisessa oppimisessa eri tahtia.
Perusopetuksen kansallinen opetussuunnitelma otettiin puolestaan käyttöön 2016. Se korostaa tieto- ja viestintätekniikan roolia oppimisen välineenä. Yksi keskeisistä kysymyksistä olikin, mitä suunnitelmallinen eteneminen digitalisuudessa merkitsi.
– Alue on iso. Nopeasti huomasimme, että eri kunnat ja myös eri koulut saman kunnan alueella olivat hyvin erilaisessa tilanteessa keskenään siinä, miten ne hyödynsivät digitaalisuutta opetuksessa, Alatalo sanoo.
Nopeiden ratkaisujen sijaan Oulun perusopetuksessa haluttiin tehdä perusteellinen selvitys digitaalisuuden hyödyntämisen tilasta ja kehittää sen päälle kestäviä ratkaisumalleja. Ajatuksena oli, että digistrategian pohjasta tulee luja vain käyttäjien kokemuksia kuuntelemalla.
– Halusimme laajan joukon opettajia mukaan, joten kontaktoimme jokaisen 50 koulun rehtorin ja varasimme itsellemme vierailuajat. Alayksiköt mukaan lukien kävimme 67 koulussa, Lankinen kertoo.
Käyttäjät heti alussa mukaan
Alusta asti yksi asia oli selvä: Yhtään verkko- tai lomakehaastattelua ei tehtäisi, sillä opettajat ovat muutenkin kiireisiä. Sen sijaan työpari päätti selvittää opettajien ajatuksia opettajanhuoneessa välituntien aikana.
Opettajat saivat kirjata ajatuksiaan ja toiveitaan digitaalisuuden kehittämisestä post it -lapuille.
– Siihen tarvittiin se kahvin- ja pullantuoksu, jotta heidät saatiin houkuteltua puheillemme, Lankinen hymyilee.
Oululaisista kouluista post it -lapuilla kertyi noin 1400 kokemusta, ajatusta tai ideaa. Tätä täydensivät muut erilaisin välinein tehdyt muistiinpanot. Myöhemmin Lankinen tiimeineen haastatteli vielä erikseen rehtoreita ja tietotekniikan vastuuopettajia.
Vertailemalla aineistoja saatiin selville digitaalisen materiaalin hyödyntämisen kipupisteet. Sitä kautta puolestaan syntyivät digistrategian suuntaviivat siitä, miten digitaaliset opetusmateriaalit ja -välineet saadaan entistä tehokkaammin käyttöön.
– Miten muuten voisimme sitouttaa ihmisiä toimintakulttuurin muutokseen kuin ottamalla heidät alusta asti mukaan, Lankinen kysyy.
Perusasiat kuntoon ja aikaa jää opettamiselle
Digitaalisuus etenee läpi yhteiskunnan vauhdilla. Hyödyt kuitenkin jäävät saavuttamatta, jos tekniikan perusasiat eivät ole kunnossa. Monesta tietotekniikan vastuuopettajasta tuntui, että heidän työnsä painottui enemmän tekniseen tukeen kuin pedagogiikkaan.
– Monella opettajalla aikaa meni tuhottomasti kirjautumisongelmien selvittämiseen, mikä puolestaan oli heti heidän ydintehtävästään eli opettamisesta pois, Alatalo sanoo.
Toinen selkeä ongelma liittyi koulujen wifi-verkkoihin.
– Moni koulu on suuri ja vanha kivirakennus, joissa myös kellaritiloja on otettu hyötykäyttöön. Se asettaa paljon haasteita verkon toiminnalle, Lankinen kertoo.
Kun digistrategian ensimmäinen osa oli löytää ongelmat, sen toinen vaihe koski ratkaisujen etsimistä. Parahiksi Oulun kaupungin langattomien verkkojen kehittämishanke valmistui digiselvityksen kanssa lähes samaan aikaan. Sen ansiosta yhteysongelmat katosivat.
– Ottamalla käyttöön salasananhallintatyökaluja kouluissa on puolestaan kyetty helpottamaan digitaalisten materiaalien hyödyntämistä erityisesti pienempien oppilaiden kanssa, Alatalo sanoo.
Kuntien tartuttava itse haasteeseen ajoissa
Digistrategia tähtää digiloikkaan. Se merkitsee sitä, että sähköisten oppivälineiden käyttö on jouhevasti mahdollista aina silloin, kun niiden käyttö on opettajan mielestä pedagogisesti perusteltua.
Raportin mukaan edellytyksiä sujuvalle sähköiselle oppimiselle luovat infrastruktuuri, päätelaitteet, sovellukset ja oppimisympäristöt sekä pedagoginen ja tekninen tuki.
Työpari on saanut runsaasti palautetta myös muista kunnista, joissa heidän raporttiaan on luettu.
– Moni on kiitellyt sitä, että Oulussa tekemämme työ säästää aikaa ja rahaa heiltä. Vaikka jokainen koulu on omanlaisensa, tietotekniikan hyödyntämiseen liittyvät ongelmat ovat samanlaisia jokaisessa saman kokoluokan kaupungissa, Lankinen sanoo.
He kannustavat muita seuraamaan perässä ja tarttumaan digitaalisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin rohkeasti.
– Käytännössä tavoitteet ja ratkaisut täytyy muotoilla kunnassa itse omasta toimintaympäristöstä, strategiasta ja tavoitteista käsin. Tosin kunnat tekevät myös yhä enemmän yhteistyötä, jottei kaikkien tarvitse keksiä pyörää itse uudelleen, Alatalo sanoo.