Vuodenvaihteessa eduskunta hyväksyi lakiesityksen oppivelvollisuuden laajentamisesta toiselle asteelle eli nykyisestä 16 ikävuodesta 18 ikävuoteen. Laki astuu voimaan 1.8.2021 alkaen vaiheittain tänä vuonna perusopetuksen päättävästä ikäluokasta alkaen. Samaan aikaan käynnistyy kokeilu kaksivuotisesta esiopetuksesta. Perusopetuksen siirtymiä eli nivelvaiheita halutaan vahvistaa näillä uudistuksilla ja samalla asetetaan velvoitteita kunnille ja koulutuksen järjestäjille toteutukseen.
Oppivelvollisuuden laajentaminen on koulutuspoliittinen uudistus, mikä vaikuttaa rakenteisiin. Laki linjaa, normit ohjeistavat, ja kunnat sekä koulutuksen järjestäjät toteuttavat. Vaikutus arjen toimintaan on ilmeinen ja lain astuessa voimaan suhteellisen nopealla aikataululla, päätöksiä on tehtävä nyt keväällä.
Kunnissa toki on valmistauduttu tulevaan muutokseen, mutta mikään muutoksessa ei ole ollut varmaa ennen kuin lakiesitys on hyväksytty eduskunnassa ja lain voimaantulosta on säädetty. Taloudelliset paineet ja kiire on kova.
Lain keskeiset kohdat:
- Koulutuksenjärjestäjän ohjaus- ja valvontavastuu. Esimerkiksi tehostettu opinto-ohjaus perusopetuksen päättövaiheessa sekä lisäohjaus opiskelupaikkaa vaille jääneille.
- Oikeus maksuttomaan koulutukseen. Tämä tarkoittaa maksuttomia oppimateriaaleja, työvälineitä, -asuja ja -aineita toisen asteen opiskelijalle.
Oppivelvollisuusuudistuksen edellytyksenä tiedottaminen ja yhteistyö
Olen seurannut julkista keskustelua oppivelvollisuuden laajentamisen ympärillä. Argumentteja puolesta ja vastaan tulee suunnalta ja toiselta, mutta kun ajatellaan opetuksen järjestäjien ja opettajien kommentointia, on silmiini osunut enimmäkseen lakia kritisoivia kommentteja.
Toki nämä kommentit pohjaavat pitkälti arjen operatiivisen tason järjestämiseen liittyviin asioihin, mutta onhan se totta, että nämä lain myötä toteutettavat rakenteelliset muutokset olisi voitu tehdä ilman perusopetuksen laajentamista. Haasteet laista huolimatta pysyvät samana: miten ehkäistä syrjäytymistä?
Kunnat ja koulutuksen järjestäjät pohtivat ja linjaavat parhaillaan suunnitelmiaan siitä, miten uudistus toimeenpannaan organisaatioissa. Prosessit on syytä käydä läpi. Niitä kehittämällä ja uudelleenmuotoilemalla uudistus voidaan toteuttaa. Valmiita ohjeita operatiivisen tason toteuttamiselle ei ole, ne on luotava.
Resurssinäkökulmasta on pohdittava oikeaa kohdentamista. Keskeisessä roolissa onnistumista ajatellen on myös tiedottaminen. Tietoa uudistuksesta tarvitsevat kaikki toimijatahot: opetuksen järjestäjät, henkilöstö, oppilaat ja heidän huoltajansa sekä päättäjät, mutta myös palvelun tuottajat.
Sujuvaan kouluarkeen työvälineitä ja kehittyvää yhteistyötä
Oppivelvollisuuden laajentuminen näyttäytyy suurelle joukolle opettajia ja oppijoita elokuussa, kun uusi kouluvuosi pyörähtää käyntiin. Uuden lukuvuoden suunnittelu tarkoittaa materiaalien ja työvälineiden hankkimista uudella tavalla lukioissa ja ammatillisessa koulutuksessa.
Se, mikä ennen oli opiskelijan itsensä vastuulla, siirtyy suurelta osin koulutuksen järjestäjän vastuulle. Hankinnat ovat nyt ajankohtaisia, mutta muun muassa tietokoneiden toimitusaika on kysynnän takia pidentynyt, ja lisäksi korona on tuonut mukanaan toimitusvaikeuksia.
Oppimateriaalihankinnoissa halutaan panostaa digitaalisiin materiaaleihin, mutta niiden hyödyntäminen edellyttää myös laitteita, ohjelmistoja ja käyttäjätuen kehittämisen. Toki myös pedagogiikka muuttuu. Siirtyminen painetuista materiaaleista digitaalisiin voi olla monelle opiskelijalle ja opettajalle, jotka ovat tottuneet käyttämään painettuja kirjoja, haastavaa.
Kyse ei ole vain oppimateriaalien ja työvälineiden hankinnasta oppijan käyttöön vaan myös kokonaisuudesta eri työvaiheineen ja tarpeineen, millä tuetaan sujuvaa arkea. Ensimmäiset vuodet ovat uusien prosessien hiomista, toimintamallien hakemista ja käytännön asioiden ratkomista – siinä varmasti onnistutaan.
Laki on säädetty ja se astuu voimaan velvollisuuksineen ja mahdollisuuksineen. On meistä toimijoista kiinni, miten tämän uudistuksen toteutamme. Yhteistyö eri toimijoiden kesken on tärkeää niin tiedon jakamisen, hyvien käytänteiden leviämisen kuin resurssien tehokkaan käytön näkökulmasta.
Taina Uusi-Illikainen