Oli ilo kuulla ja nähdä maaliskuun alussa pidetyn ”Älyllisen hyvän päivän” asiantuntijaesityksiä, jotka kumpusivat ihan oikeasta elämästä ja todellisuudesta. Olkoonkin, että se ”todellisuus” on nykyisin tekoälyn ryydittämää. Niin oli tietysti tuo Tieran ja Microsoftin järjestämä tapahtumakin, jossa jo kolmannen kerran oli salin täydeltä osallistujia.
Näyttää siltä, että julkishallinnossa on yhä suurta vaihtelua siinä, miten tekoälyyn suhtaudutaan ja etenkin siinä, mitä sen kanssa on tähän mennessä saatu tehdyksi. Uteliaimmat, rohkeimmat ja – suoraan sanoen – toimintakykyisimmät organisaatiot ovat jo aika pitkällä, jopa yrityssektoriin verrattaessa. Ei ole ainoastaan tutustuttu ja kokeiltu, vaan on jo viety läpi konkreettisiin toiminnallisiin ratkaisuihin johtaneita kehitysprojekteja. On myös hankittu uutta osaamista tai kumppaneita ja uudistettu johtamisen ja tiedonhallinnan toimintamalleja vastaamaan niihin muutoksiin, joita tekoälyn menestyksekäs hyödyntäminen edellyttää.
Toista ääripäätä edustavat ovat vielä lähtötelineissä tai – pahimmillaan – ihan vain ihmeissään siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Kuten sanotaan, maltti on valttia, mutta kovin pitkään uuteen asiaan perehtymistä ei pitäisi lykätä. Vaikka rahkeet eivät heti riitä kovin kunnianhimoisiin hankintoihin tai kehityshankkeisiin, vähintään on hyvä pysytellä hereillä siitä, miten tekoäly joka tapauksessa tulee organisaation sisään. Se nimittäin tulee – jos ei pyydettynä ja ohjatusti, niin villisti sitten yksittäisten työntekijöiden, oppilaiden ja sidosryhmien kautta.
Kieltäminen ei auta, monessakaan mielessä. Olisi typerää kieltää sellaisen ilmiön olemassaolo ja merkitys, jonka vaikutukset ovat jo monilla tavoin näkyvissä ympäri yhteiskuntaamme, niin organisaatioiden kuin kansalaistenkin eli kuluttajien elämässä. On myös jokseenkin typerää yrittää kieltää tekoälyn käyttö omassa organisaatiossa kokonaan, vaikka rajat sen käytölle on hyvä asettaa. Kieltäminen ei ole ainakaan tekoälyn kohdalla käyttökelpoinen strateginen linjaus, vaan pikemminkin paljastaa pelon ja kyvyttömyyden käsitellä asiaa.
Jos tekoäly ei tule taloon tiedostetulla, suunnitellulla tai edes joiltakin osin hallitulla tavalla, se tulee hallitsemattomasti. Se tulee organisaation varjoihin, joissa asioita tehdään johdolta piilossa. Varjotekoälyä ei voi juuri lainkaan hallita, eikä sen vaikutuksia suunnitella etukäteen.
Tekoälyn kanssa elämiselle ja kehittymiselle on syytä valmistella tietoinen ja hallittavissa oleva toimintamalli. Tekoälyn hallintamallin luomiseksi on jo olemassa hyviä esimerkkejä ja suosituksia eli tyhjästä ei ole pakko aloittaa tai keksiä pyörää uudelleen. Ensiaskeleeksi voi riittää jo se, että kartoittaa avoimin silmin oman organisaationsa tilanteen ja etenemismahdollisuudet, vaikka ne olisivatkin rajalliset. Rehellinen tilannekuva on terve lähtökohta tavoitteiden asettamiselle ja seuraavien askeleiden ottamiselle, kun priorisoidaan eri vaihtoehtojen joukosta niitä, joilla todennäköisimmin voidaan saavuttaa toivottuja tuloksia.
Johdon tiivistelmä poikkeuksellisesti näin blogitekstin loppuun: Tuo rohkeasti tekoäly varjosta valoon. Tee näkyväksi se, mitä siltä toivotaan, odotetaan ja vaaditaan, ja miten sen kanssa toivot toimittavan ja millaiset pelisäännöt sen käytössä tulee jokaisen organisaatiossa toimivan muistaa. Käytä tässä apuna asiantuntijoita, joilla on jo kokemusta alan hyvien käytäntöjen soveltamisesta organisaatioiden arkeen.
Kirjoittajana Olli Nykänen, Johdon konsultti
Ollilla on vuosien kokemus julkisen sektorin toiminnan ja tietohallinnon kehittämisestä, mukaan lukien tekoälyn hyödyntämisen suunnittelu.