Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelma sisältää monia kirjauksia julkisista hankinnoista, kilpailun avaamisesta ja sidosyksikköjen sääntelystä. Hallitus tavoittelee perustellusti tehokkaampaa ja reilumpaa hankintakulttuuria sekä kilpailun avaamista vahvistamaan tuottavuutta ja julkista taloutta. Tavoitteet ovat perusteltuja ja oikeansuuntaisia, mutta osa keinoista on tavoitteiden toteutumisen ja julkisen talouden näkökulmasta ongelmallisia.
Keskeinen muutos koskee hankintalain uudistamista, jonka valmistelu on kutkuttavassa vaiheessa. Keväällä alkaneen työ- ja elinkeinoministeriön johtaman työryhmävaiheen jälkeen hankintalain uudistus on valmistumassa syyskaudella hallituksen esitykseksi ja tämän jälkeen etenemässä lausuntokierrokselle. Hallituksen tavoitteena on antaa esitys näillä näkymin kevätistuntokaudella 2025.
Kyse on yhdestä tämän vaalikauden suurimmista uudistuksista, joka koskettaa toimintakenttää, jonka yleinen tuntemus on vähäistä. Siksi on hyvä analysoida, millaisia vaikutuksia esityksellä olisi kuntien ja hyvinvointialueiden toimintakenttään.
Jo työryhmävaiheessa hankintalakiin esitetyt muutokset ovat mittavia ja vaikuttavat erityisesti pienten ja keskisuurien kuntien toimintaympäristöön valtavasti. Suurin muutosehdotus koskee 10 prosentin vähimmäisomistusprosenttia. Esityksen mukaan kunkin osakkaan tulisi omistaa vähintään 10 prosentin osuus sidosyksiköstä.
Esimerkiksi Tieralla on lähes 400 omistajaa. Tiera on yhteiskunnallinen yritys, joka perustettiin aikanaan tarjoamaan palveluita ja yhdistettyjä hankintoja koko omistajakunnalleen, jolloin pienimmätkin omistajat hyötyvät isojen omistajien mukanaan tuomista opeista ja eduista.
Esitetty muutos koskettaa erityisesti pieniä ja keskisuuria kuntia, joilla on paljon alle 10 prosentin omistuksia sidosyksiköissä. Esitetyllä muutoksella on erittäin suuri negatiivinen vaikutus jo ennestään vaikeassa tilanteessa olevalle julkiselle taloudelle. On selvää, että esitys tulee lisäämään jo ennestään talousvaikeuksissa olevien kuntien ja hyvinvointialueiden kustannuksia.
Voi perustellusti kysyä, onko Suomessa olemassa niin laajaa hankintaosaamista, että pienempienkin kuntien kyky tehdä palvelun laadun ja kustannustason kannalta tärkeitä päätöksiä voidaan turvata.
Tiera on laskenut, että pelkästään Tieran vähimmäisomistuksen rajaaminen kymmenen prosenttiin jättäisi julkiseen talouteen yli 480 miljoonan euron vajeen. Kustos Ry on arvioinut, että muutoskustannuksien myötä koko in-house -kentän uudistuksen hintalappu on 3 miljardia euroa. Kunnilla ei ole valmiuksia ja resursseja ostaa palveluita markkinoilta nopealla aikataululla.
Samaa mieltä kustannuksien kasvusta on Kilpailu- ja kuluttajavirasto, joka selvitti alkuvuonna laajasti hankintalain uudistuksen vaikutuksia ja totesi, että ehdotettu lakimuutos nostaisi julkisen sektorin kustannuksia. KKV ei kannata esitettyä 10 prosentin omistusosuusvaatimusta in-house -yhtiöiden käytön suitsimiseksi.
Hankintalakiin liittyvää valmistelua tehdään samaan aikaan, kun hallitus sopeuttaa velkaantunutta julkista taloutta ankarasti. Onkin kysyttävä, ollaanko hallituksessa tietoisia esitettyjen muutoksien kustannusvaikutuksista.
On tärkeää, että kunnat ja kuntien päättäjät ovat tietoisia esitetyistä muutoksista ja mitä hankintalain uudistuksessa tapahtuu. Tulevan lausuntokierroksen aikana kunnilla on mahdollista lausua esityksestä ja sen vaikutuksista toimintaympäristöön.
Tiera on jo valmisteluvaiheessa ehdottanut, että 10 prosentin enimmäisomistusehdotuksesta luovuttaisiin. Toinen vaihtoehto on rajata tiettyjä sektoreita pois uudistuksen piiristä. Rajoituksella voitaisiin järkevällä tavalla vähentää tulevia satojen miljoonien eurojen kustannuksia, joita julkinen sektori ei nykyisellään kestä.
Toteutetaan uudistus millä tavalla tahansa on siihen nykymuodossaan liittyvä valtava kustannus julkiselle taloudelle pystyttävä välttämään. Tiera on esittänyt tähän omat vaihtoehtonsa.
Jyrki Halttunen
Toimitusjohtaja
Tiera
Kirjoitus julkaistu Kuntalehdessä 8/2024.